Punkrock junkies and loads of fire in the night! Eli tällä hetkellä olemme viettäneet jonkin verran aikaa Punavuoren Pääkallolinnassa perjantain keikkaa silmällä pitäen. Ja voi miten ihanaa on päästä soittamaan! Pidimme eilen pitkät settiharjoitukset ja tästä johtuen jätin kokonaan menemättä Norsunluutornille.
Mutta tämä ei tarkoita, etteikö remontti menisi eteenpäin. Tänään saapuu paikalle The Master of The House, siis Uuno, ja mukanaan tällä on kymmeniä litroja maalia, puutavaraa ja lisää työkaluja. Nyt alkaa varsinainen ahertaminen! Parvelle pitäisi keksiä nopeasti jonkinlainen muoto, ja paras ehdotus on tullut Tuomakselta, The Second Master of The House, joka ehdotti sitä samaa, mitä minä ehdotin jo heti alkuun, että parvesta tehdään patjan kokoon nähden huomattavasti isompi, eräänlainen toinen kerros. Siis toista kerrosta ei olla rakentamassa, vaan ainoastaan patjaa isompi parvi.
Se onkin ensimmäinen rakennustyö mitä alamme tehdä, edessä on tietenkin seinien viimeistely ja putsaus, jonka jälkeen edessä on tasoitusta, josta en ole hirveän mairittelevia kommentteja kuullut, siis itse duunista, ja lopulta alkaa viimein maalaaminen ja lattian hiominen - vihdoin ja viimein.
Tämän lisäksi elämme jännittäviä aikoja, sillä Uuno tulee kohtaamaan huomenna isännöitsijän, jonka kanssa käydään keskustelua ja kartoitetaan ongelmakohdat, akuuteimmat korjauskohteet ja ja... Huomenna selviää paljon asioita, tai ainakin toivon niin, ja toivon hartaasti, että kaikesta selvitään säikähdyksellä ja asioille löytyy järkevä ratkaisu. En kerro vielä mitään tilanteesta, vaan odotetaan siihen saakka, että asuntoni kohtalosta tulee päätös.
Luonnollisesti perjantain keikka vie aikaa, mutta tarkoituksena olisi saada asiat huomattavasti pidemmälle mahdollisimman nopeasti, jotta jossain vaiheessa voisi ajatella jo kyseisen asunnon asuttamista. Ja jossain vaiheessa on jo pakko muuttaa! Mutta niitä aikoja rauhassa odottaessa, sillä nyt tarkoitus on ensinnäkin vetää tappava In-Your-Veins veto Libertessä viikon loppupuolella.
Päivän ajatus:
Se on jo tyhmyyttä, jos ei osaa tehdä muuta kuin yhtä asiaa.
Seuraavassa blogissa tapahtuu:
Mikä on ongelma? Mikä on kohtalo? Ja mikä on ratkaisu?
tiistai 30. syyskuuta 2008
maanantai 29. syyskuuta 2008
This is how we party!
No nyt se on ostettu! Ensimmäinen ja oikea huonekalu! Ja kas kas, tunnen suurta ylpeyden tunnetta aiheesta! Ihan vain siksi, että en ole ikinä ostanut huonekalua. En halua vielä sen suuremmin jakaa ajatuksiani asuntoni sisustuksesta, jo pelkästään siitä syystä, että ne tulee muuttumaan ajan myötä, mutta sanotaanko näin, että perusajatus sisustuksesta on itämaalaiset ratkaisut ja erityisesti Japani kiehtoo minua. Näin ollen asuntoon tulee todella vähän istumapaikkoja, ja ne korvataan tyynyillä ja vilteillä. Siksi ostin itselleni ruoka-, kahvi-, työ- ja yöpöydän funktiota harjoittavan kahvipöydän! Pöytä on matala sohvapöytä, joka on noin 90x90cm ja sen ympärille mahtuu ihan hyvin neljä ihmistä aterioimaan! Kaiken lisäksi löysin pöydän jo kaksi viikkoa sitten Vallilan kirpputorilta, ja päätin, että mikäli pöytä on edelleen siellä, niin ostan sen pois. Ja näin kävi, mutta mikä parasta; sain tingittyä hinnasta vielä viisi euroa pois! Olin todella ylpeä!
Mutta ei siinä vielä kaikki! Keksin itselleni mahtavan harrastuksen, koska sain eräältä nimeltä mainitsemattomalta vinkin Kaapelitehtaalla olevista Desing kekkereistä! Kaapelitehtaalle oli kokoontunut aimo annos suomalaisia muotoilu- ja sisustusfirmoja kertomaan ja esittelemään tuotteitaan. Tuotteet itsessään olivat, kuten kaverilleni Teemulle sanoin, pelkkää brassailua, mutta että ne naiset! Niitä oli joka puolella, ne oli kaikki todella nättejä, ne hymyili minulle koko ajan tosi nätisti ja ne kaikki vaikutti juurikin niin tasapainoisilta ja ihanilta, että voisiko joku niistä tulla ja pelastaa minut?
Ostin Kaapelitehtaalta ainoastaan servettejä, halvalla kun sai, mutta olin siitä huolimatta erittäin tyytyväinen päivän antiin! Ja se harrastus tulee siis olemaan kaikki se, mikä vähänkään liittyy designiin. Se on hieno harrastus! Ei siksi että kiinnostaisi, vaan ainoastaan niiden takia, joita se kiinnostaa!
Remontin edistymistä nopeuttaa myös ihanat ystävämme Iso Roobertinkadun pääkallopaikalta, jotka onnistuivat lukitsemaan treenikämpän! Se on kuulkaa sillä tavalla, että siteeraten Maija Vilkkumaata, aion tehdä kaiken ja pitää huolen, ettei Twolslidestä tule ikinä yhtään mitään! Ovi auki ja nopeasti!
Tällä hetkellä ei vituta juurikaan yhtään.
Päivän aforismi:
Kylläpä lähti nälkä, kun tuli syötyä!
Seuraavassa blogissa tapahtuu:
Mitä tapahtuu, kun isännöitsijä ja Uuno kohtaavat toisensa? Muuttuuko ajatus panoluolasta Design-messujen myötä sivistyneemmäksi? Ja mihin suuntaan kehittyy Petruksen ja seinänaapurin suhde?
Mutta ei siinä vielä kaikki! Keksin itselleni mahtavan harrastuksen, koska sain eräältä nimeltä mainitsemattomalta vinkin Kaapelitehtaalla olevista Desing kekkereistä! Kaapelitehtaalle oli kokoontunut aimo annos suomalaisia muotoilu- ja sisustusfirmoja kertomaan ja esittelemään tuotteitaan. Tuotteet itsessään olivat, kuten kaverilleni Teemulle sanoin, pelkkää brassailua, mutta että ne naiset! Niitä oli joka puolella, ne oli kaikki todella nättejä, ne hymyili minulle koko ajan tosi nätisti ja ne kaikki vaikutti juurikin niin tasapainoisilta ja ihanilta, että voisiko joku niistä tulla ja pelastaa minut?
Ostin Kaapelitehtaalta ainoastaan servettejä, halvalla kun sai, mutta olin siitä huolimatta erittäin tyytyväinen päivän antiin! Ja se harrastus tulee siis olemaan kaikki se, mikä vähänkään liittyy designiin. Se on hieno harrastus! Ei siksi että kiinnostaisi, vaan ainoastaan niiden takia, joita se kiinnostaa!
Remontin edistymistä nopeuttaa myös ihanat ystävämme Iso Roobertinkadun pääkallopaikalta, jotka onnistuivat lukitsemaan treenikämpän! Se on kuulkaa sillä tavalla, että siteeraten Maija Vilkkumaata, aion tehdä kaiken ja pitää huolen, ettei Twolslidestä tule ikinä yhtään mitään! Ovi auki ja nopeasti!
Tällä hetkellä ei vituta juurikaan yhtään.
Päivän aforismi:
Kylläpä lähti nälkä, kun tuli syötyä!
Seuraavassa blogissa tapahtuu:
Mitä tapahtuu, kun isännöitsijä ja Uuno kohtaavat toisensa? Muuttuuko ajatus panoluolasta Design-messujen myötä sivistyneemmäksi? Ja mihin suuntaan kehittyy Petruksen ja seinänaapurin suhde?
sunnuntai 28. syyskuuta 2008
The Reiskas of Remppa
Tällä välin kun mietimme oikeita lakimiehiä ja ratkaisumalleja pienehköön "yhteiseen ongelmaamme", kuten naapurini asian ilmaisee, niin voinkin esitellä teille Reiskas of Remppa, eli kuka tekee ja mitä tekee. Tämän sen takia, että jos arvoisa lukija joutuu itse vastaavaan tilanteeseen, niin tätä kautta voit helposti tietää keneltä kysyä apua.
Taru, Miss Remppa '09
Tarun vahvuuksia ovat innovatiivisuus ja kärsivällisyys. Taru näkee asiat terapeuttisena ja naiskauneus on aina mukava lisä muuten niin kurjaan näkyyn! Taru hymyilee ja nauraa paljon. Suosittelen Tarua lämpimästi työmaalle kuin työmaalle... Vaikka vain olemaan tai käymään.
Rikhard, Fuck The Wall
Rikhard ei paljoa kysele, ja yhtä äkkiä hiki lentää ja tapetti saa kyytiä! Rikhardin vahvuuksia on hyvä musiikkimaku ja basso. Rikhard soveltuu parhaiten fyysisiin irtiottoihin, joissa tarvitaan väkivaltaa. Mitä enemmän Rikhard vihastuu sen nopeammin työ valmistuu, koska 0-100 kiihtyvyys on meidän porukassa, jos ei välttämättömyys, niin ainakin hyvin arvostettu ominaisuus.
Iina, The Warm Breath of Home
Iina tuo paikalle kodin ja turvallisuuden. Iina on ihana. Se on niin pieni ja hupsu. Tosi kiva mimmi. Ja osaa se tehdäkin jotain. Iina on parhaimmillaan läsnä ja tuo kaikille lisää intoa tehdä töitä. Iinan ansiosta WC:n ovi saa kovaa kyytiä uuden hienon ilmeen.
Okko, Oxmonson a.k.a. Okkopokko
Meidän pikkutaiteilija. Okon erityislahja on hervoton huumori ja loistava musiikkimaku. Okko on parhaimmillaan pienessä nousussa ennen varsinaista humalatilaa. Okko on myös loistava taiteilija ja oikeastaan Okon osuus on vasta tulossapäin. Kuitenkin Okko on osallistunut duuniin omalla persoonallisella tavallaan. Okon parhaat puolet ovat entrancet ja poistumiset.
Tuomas, The Second Master of The House
Tuomas toimii eräänlaisena henkisenä isänä Alppilan Norsunluutornissa, ja Tuomas tuntee Pandoran lippaan joka osa-alueen kuin oman asuntonsa. Itse asiassa Tuomas, joka myös lainaa lähes kaikki tarvittavat työkalut, hallitsee remontoinnin kaikki puolet, jota on edesauttanut omalta osaltaan se, että Tuomas tekee nyt lyhyen ajan sisällä kolmatta remonttia. Tuomaksen paras puoli on auto ja taloudellinen vakaus.
Virpi, The Lady of The House
Virpin tehtävä on synnyttää uusi Reiska of Remppa hyvinkin pian! Miten mahtava juttu! Virpin parhaat puolet ovat ne, että kohta tulee lapsi ja onhan Virpi Tuomaksen vaimo. Kohta se muksu tulee!
Uuno, The Master of the House
Uuno hallitsee kaiken mitä rakentamiseen vaaditaan. Uunon sanaan voi luottaa ja rakenteet kestää.
Äiti, On the Right Side of God
Äiti hallinnoi, valvoo, hyväksytyttää ehdotukset, budjetoi, hylkää/hyväksyy luvat ja komentaa.
Että tuommoinen porukka siellä pyörii. Nyt olen aika valmis lähtemään ostamaan ensimmäisen huonekalun ja illalla on tietenkin, tattadataadataa, SuperSynttärit, siis onnea Ville ja onnea Niko. Itse asiassa satuin vain pamahtaa paikalle, kun yksi villi nainen halusi ehdottomasti laulaa Villelle syntymäpäivälaulun. Se nainen on kaheli. Ihan kaheli. Sanon mä.
Päivän kysymys: Kuinka paljon lattiapinta-alaa pitää laajentaa, jotta asuntoon saa kylpyhuoneen, jota et itse tule ikinä näkemään, käyttämään saati rakentamaan, ettei tarvitsisi eteisessä suihkuttaa?
Ja itse asiassa vastatkaa tuohon! Oikeasta vastauksesta vältän vankilan!
Seuraavassa blogissa tapahtuu:
Mikä on tämä salaperäinen meininki, josta Petrus puhuu vihjaillen? Mikä on tuo huonekalu? Mitä asunnossa todella tapahtuu?
perjantai 26. syyskuuta 2008
Music Makes People Come Together
Ja jälleen palataan raportoinnin pariin! Ensinnäkin heti alkuun pahoittelen aiheuttamaani mielipahaa, jonka aiheutti muutamaa päivää aikaisemmin julkaistu blogitekstini. Yhteydenoton vuoksi kerron nyt totuuden, ettei kenenkään tarvitse elää epäluulossa ja pelossa, että mitä päivitysten välissä on tapahtunut, ja kuinka paha ihminen olen:
"monipäiväiset syntymäpäiväjuhlani... ja siellä juotiin ja siellä syötiin kakkua" -lauseen pohjalta tehtyä yhteydenottoa, voin antaa samantien vastineen:
On se nyt jumalauta kumma, jos aikuinen ihminen ei saa itse tehdä juurikin sitä mitä haluaa tehdä omana syntymäpäivänään! Loppuu toi nillittäminen! Ja voitte unohtaa uhkailut A-klinikasta samalla!
Sitten takaisin Pandoran lippaan pariin! Huolimatta siitä, että yritän parhaani mukaan tehdä remonttia, niin joudun ongelmasta ongelmaan. Nyt elämme tiukkoja aikoja, jotka saattavat muuttua tulevaisuudessa vaikeiksi! En uskalla vielä alkaa selittää tarkemmin kaikkia yksityiskohtia, mutta kerrottuani eilen saamani uutiset lähipiirilleni, niin kaksi kolmesta kehoitti ottamaan yhteyttä lakimieheen! Joka tapauksessa tilanne on se, että tulevaisuudessa minusta riippumattomista syistä, ja koska tietämättömyys ei ole mielestäni rangaistava teko, niin tulen kärsimään lähitulevaisuudessa vähintään aineellisia vahinkoja ja pahimmassa tapauksessa vahingot ovat myös taloudellisia.
Ja tämä ei ole vitsi! Elämme todellakin jännittäviä aikoja! Tänään jatkuu remontti, kun alkaa deadlinet painaa päälle. Kohta pitäisi olla seinät tasoituskunnossa, ja arvaahan sen, ettei ne tällä hetkellä vielä sitä ole. Mutta kaikki ajallaan, koska päänvaivaa ja mietinnänaiheita on jo nyt riittämiin.
Seinänaapuriani kunnioittaen,
Petrus
Seuraavassa blogissa:
Mitä salaperäinen menetys pitää sisällään? Onko kaikki niinkuin pitäisi? Ja miksi Petrus kunnioittaa seinänaapuriaan?
"monipäiväiset syntymäpäiväjuhlani... ja siellä juotiin ja siellä syötiin kakkua" -lauseen pohjalta tehtyä yhteydenottoa, voin antaa samantien vastineen:
On se nyt jumalauta kumma, jos aikuinen ihminen ei saa itse tehdä juurikin sitä mitä haluaa tehdä omana syntymäpäivänään! Loppuu toi nillittäminen! Ja voitte unohtaa uhkailut A-klinikasta samalla!
Sitten takaisin Pandoran lippaan pariin! Huolimatta siitä, että yritän parhaani mukaan tehdä remonttia, niin joudun ongelmasta ongelmaan. Nyt elämme tiukkoja aikoja, jotka saattavat muuttua tulevaisuudessa vaikeiksi! En uskalla vielä alkaa selittää tarkemmin kaikkia yksityiskohtia, mutta kerrottuani eilen saamani uutiset lähipiirilleni, niin kaksi kolmesta kehoitti ottamaan yhteyttä lakimieheen! Joka tapauksessa tilanne on se, että tulevaisuudessa minusta riippumattomista syistä, ja koska tietämättömyys ei ole mielestäni rangaistava teko, niin tulen kärsimään lähitulevaisuudessa vähintään aineellisia vahinkoja ja pahimmassa tapauksessa vahingot ovat myös taloudellisia.
Ja tämä ei ole vitsi! Elämme todellakin jännittäviä aikoja! Tänään jatkuu remontti, kun alkaa deadlinet painaa päälle. Kohta pitäisi olla seinät tasoituskunnossa, ja arvaahan sen, ettei ne tällä hetkellä vielä sitä ole. Mutta kaikki ajallaan, koska päänvaivaa ja mietinnänaiheita on jo nyt riittämiin.
Seinänaapuriani kunnioittaen,
Petrus
Seuraavassa blogissa:
Mitä salaperäinen menetys pitää sisällään? Onko kaikki niinkuin pitäisi? Ja miksi Petrus kunnioittaa seinänaapuriaan?
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
Paluu arkeen part I
Luin taannoin eräästä lehdestä Lasten suusta -palstaa, jossa eräs lukija kertoi kuulleensa 5-vuotiaan siskonpojan pohtivan näin:
"On se yllättävää miten vähän saa aikaan, kun vain lakkaa yrittämästä"
Miten mahtavaa! Tuo poika toimii elämäni sankarina, ja aion noudattaa tuota ohjenuoraa koko loppuelämäni! Tosin tuo ajatus pätee harvinaisen ikävästi myös Pandoran lippaaseen. Norsuunluutornin linnankamari alkaa näyttää päivä päivältä rankemmalta ja työläämmältä. Itsehän olen asennoitunut käymään joka päivä tekemässä edes jotain pientä, jotta homma menisi eteenpäin. Tällä hetkellä kun istun asunnossani ja katson työni kädenjälkiä, niin ensimmäinen nousee pintaan ajatus yksi askel eteen - kaksi taakse.
Tällä hetkellä tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta muuttaa sinne. Ja käsittämättömän kaukaiselta tuntuu ajatus remontin valmistumisesta. Mitään uutta kerrottavaa ei juurikaan ole, vaan sitä samaa puurtamista ja ahertamista se on päivästä toiseen. Loputon suo, sanon minä! Toivottavasti jotain hyvääkin tapahtuisi, tai edes jotain kerrottavaa...
No sen verran jotain hyvää voi kertoa, että olen ajatellut siirtyä Wlan käyttäjäksi, ja nettini siirtyy kuun vaihteessa Pandoran lippaaseen, jonne avautuu myös ensimmäisinä päivinä myös Norsunluutornin kuumalinja, siis lankapuhelin alkaa jälleen toimia! Tai siis niissä rajoissa, että en ole täysin varma, että johtuiko aikaisemmat ongelmat laitteesta vai liittymästä, mutta pian se selviää!
Nyt ei kysellä mitään.
Seuraavassa blogissa:
Olikohan tuo remontointi nyt Petrus ihan sun juttus?
"On se yllättävää miten vähän saa aikaan, kun vain lakkaa yrittämästä"
Miten mahtavaa! Tuo poika toimii elämäni sankarina, ja aion noudattaa tuota ohjenuoraa koko loppuelämäni! Tosin tuo ajatus pätee harvinaisen ikävästi myös Pandoran lippaaseen. Norsuunluutornin linnankamari alkaa näyttää päivä päivältä rankemmalta ja työläämmältä. Itsehän olen asennoitunut käymään joka päivä tekemässä edes jotain pientä, jotta homma menisi eteenpäin. Tällä hetkellä kun istun asunnossani ja katson työni kädenjälkiä, niin ensimmäinen nousee pintaan ajatus yksi askel eteen - kaksi taakse.
Tällä hetkellä tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta muuttaa sinne. Ja käsittämättömän kaukaiselta tuntuu ajatus remontin valmistumisesta. Mitään uutta kerrottavaa ei juurikaan ole, vaan sitä samaa puurtamista ja ahertamista se on päivästä toiseen. Loputon suo, sanon minä! Toivottavasti jotain hyvääkin tapahtuisi, tai edes jotain kerrottavaa...
No sen verran jotain hyvää voi kertoa, että olen ajatellut siirtyä Wlan käyttäjäksi, ja nettini siirtyy kuun vaihteessa Pandoran lippaaseen, jonne avautuu myös ensimmäisinä päivinä myös Norsunluutornin kuumalinja, siis lankapuhelin alkaa jälleen toimia! Tai siis niissä rajoissa, että en ole täysin varma, että johtuiko aikaisemmat ongelmat laitteesta vai liittymästä, mutta pian se selviää!
Nyt ei kysellä mitään.
Seuraavassa blogissa:
Olikohan tuo remontointi nyt Petrus ihan sun juttus?
tiistai 23. syyskuuta 2008
Ilotulitusta, juhlia ja iloa sekä naurua!
Nonni, heti kun vähänkin antaa lupauksia, niin perseelleen ne menee! Ensinnäkin en ole ehtinyt päivittää päivittäin blogiani, vaikka näin lupasinkin, ja toiseksi en ole edes tehnyt remonttia! Hah!
Tuomas toi asunnolle tapetinpoistoon tarkoitettua liisteriä, jota testasimme nopeasti, ja totesimme että tiukassa se saakelin tapetti on! Nyt kun arki on palannut taas seuraksemme, niin on hyvä aikaa alkaa tekemään kotia! Uuno on tulossa ensi viikolla kirveen ja puutavaran kanssa, ja näin ollen alamme rakentaa uutta parvea. Vanha parvihan on nyt muuten purettu, ja tilalle on tulossa isompi ja miellyttävämpi parvi.
Olen kolme kertaa tilannut Ikean kuvaston, jota ei ole missään vaiheessa tullut perille, joten nyt alkaa jo riittää! Tarkoitukseni on joku iltapäivä ottaa 270 ja suunnata Espooseen tekemään kartoitusta tulevista huonekaluista.
Mutta mitä on tapahtunut blogimerkintöjen välissä!? No helvetilliset juhlat! Monipäiväiset syntymäpäiväjuhlat ystävien parissa ja siellä juotiin ja siellä syötiin kakkua. Nyt on 26-vuotta tullut mittariin ja ehtoopuolellahan sitä ollaan. Kiitos kaikille osallistujille! Oli todella mukavaa! Nyt sitten aion ruoskia itseäni Alppilassa ja opettaa itselleni itsekuria! Siellä kun ei voi vielä laittaa edes ruokaa, niin eiköhän jossain vaiheessa ala Siperia opettaa Petrus The Reiska of Remppaa, että tällä tavoin ei kannata Kuninkaan kanssa ystävystyä. Nyt hymy naamalta ja lasta käteen! On aika laittaa seinät kuntoon!
Päivän kysymys on tällä kertaa täysin epävirallinen:
Tietääkö kukaan T-paitani ja alushousujeni päälle? Minusta tuntuu, että epäiltyjä on vain yksi, ja toivon tämän ilmoittautuvan vapaaehtoisesti..? Oon tosi pahoillani joo, että olen aiheuttanut ongelmia joo, mutta että T-paita ja alushousut?!? Give me a fucking break!
Seuraavassa blogissa:
Muuttuuko Petruksen mieli, kun juhlien jälkimainingit aletaan irrottaa miesnahasta työn ja tuskan kautta? Löytyykö paita ja alushousut? Ja joko pian tulee ensimmäinen huonekalu?
Tuomas toi asunnolle tapetinpoistoon tarkoitettua liisteriä, jota testasimme nopeasti, ja totesimme että tiukassa se saakelin tapetti on! Nyt kun arki on palannut taas seuraksemme, niin on hyvä aikaa alkaa tekemään kotia! Uuno on tulossa ensi viikolla kirveen ja puutavaran kanssa, ja näin ollen alamme rakentaa uutta parvea. Vanha parvihan on nyt muuten purettu, ja tilalle on tulossa isompi ja miellyttävämpi parvi.
Olen kolme kertaa tilannut Ikean kuvaston, jota ei ole missään vaiheessa tullut perille, joten nyt alkaa jo riittää! Tarkoitukseni on joku iltapäivä ottaa 270 ja suunnata Espooseen tekemään kartoitusta tulevista huonekaluista.
Mutta mitä on tapahtunut blogimerkintöjen välissä!? No helvetilliset juhlat! Monipäiväiset syntymäpäiväjuhlat ystävien parissa ja siellä juotiin ja siellä syötiin kakkua. Nyt on 26-vuotta tullut mittariin ja ehtoopuolellahan sitä ollaan. Kiitos kaikille osallistujille! Oli todella mukavaa! Nyt sitten aion ruoskia itseäni Alppilassa ja opettaa itselleni itsekuria! Siellä kun ei voi vielä laittaa edes ruokaa, niin eiköhän jossain vaiheessa ala Siperia opettaa Petrus The Reiska of Remppaa, että tällä tavoin ei kannata Kuninkaan kanssa ystävystyä. Nyt hymy naamalta ja lasta käteen! On aika laittaa seinät kuntoon!
Päivän kysymys on tällä kertaa täysin epävirallinen:
Tietääkö kukaan T-paitani ja alushousujeni päälle? Minusta tuntuu, että epäiltyjä on vain yksi, ja toivon tämän ilmoittautuvan vapaaehtoisesti..? Oon tosi pahoillani joo, että olen aiheuttanut ongelmia joo, mutta että T-paita ja alushousut?!? Give me a fucking break!
Seuraavassa blogissa:
Muuttuuko Petruksen mieli, kun juhlien jälkimainingit aletaan irrottaa miesnahasta työn ja tuskan kautta? Löytyykö paita ja alushousut? Ja joko pian tulee ensimmäinen huonekalu?
perjantai 19. syyskuuta 2008
Off the Wall
No niin. Petrus The Reiska of Remppa ja Taru Miss Remppa '09 yhdistivät A) voimat ja B) rahat ja vietettiin teemailtaa Off the Wall! Naputtaminen ja tapetin repiminen jatkui, ja itse asiassa Tarun urakka alkaa olla jo ohi! Ikkunalaudalle jäi enää ihan muutama hullu nappula mosaiikkia kiinni, jonka voi käytännössä käydä milloin vain naputtamassa irti. Itse en halua puuttua siihen mosaiikkiin jo ihan siitä syystä, että haluan Tarun saattavan sen projektin itse loppuun. Ja mikä mahtavinta, Taru myös antoi käyttööni kaksi pientä spottivaloa, ja nyt voi remontoida pimeän tullen!
Mutta muuten aika perusmeininkiä, eli töitä tehdään ja tupakkaa poltetaan. Kahvia juodaan ja sitten taas päivitellään elämää. Viikonloppu alkaa, ja täksi illaksi lähdetään porukalla katsomaan ystävämme OkkoPokon edesottamuksia Nosturin lavalla! Norsunluutorni hiljenee tältä erää.
Päivän kysymys: Kenen levy on nimeltään Off the Wall?
Seuraavassa blogissa:
Ilmassa on enää avoimia kysymyksiä, vai kuinka?
Mutta muuten aika perusmeininkiä, eli töitä tehdään ja tupakkaa poltetaan. Kahvia juodaan ja sitten taas päivitellään elämää. Viikonloppu alkaa, ja täksi illaksi lähdetään porukalla katsomaan ystävämme OkkoPokon edesottamuksia Nosturin lavalla! Norsunluutorni hiljenee tältä erää.
Päivän kysymys: Kenen levy on nimeltään Off the Wall?
Seuraavassa blogissa:
Ilmassa on enää avoimia kysymyksiä, vai kuinka?
torstai 18. syyskuuta 2008
Making of: The Box of Pandora
Olo on kuin TosiTV-tähdellä! Elämääni seurataan, tosin vapaaehtoisesti ja täysin omaehtoisesti, jatkuvasti netin välityksellä, ja siitä johtuen jos mitään rakentamiseen liittyvää ei tapahdu tai asuntoasiat ovat jäissä, niin sitten tuotantoyhtiön (=meitsi) ideasta viedään Tosi-TV sankari viihteelle isoon kaupunkiin!
Muistatte varmaan Unelmakämppä ohjelman, jossa jengi remontoi ihan hulluna asuntoja. Ja sitten parhaat hetket koettiin, kun tuotantoyhtiö järjesti esimerkiksi naisille rentoutumisillan Helsingin keskustassa ruuan ja shoppailun lomassa. Illalla otettiin muutama bisse, ja päiviteltiin remonttia ja naurettiin.
No vastaavanlainen blogimerkintä on nyt tulossa. Olin todella tympääntynyt lukkofirmaan, mutta kovasti olin valmistautunut tekemään remonttia duunin päätteeksi. Päätin lähteä käymään nopeasti Stadissa tarkoituksena ostaa muun muassa työmaalampun, jotta v*ttu remonttia voi tehdä v*ttu pimeälläki. V*ttu.
Päästyäni kaupunkiin suuntasin samantien H&M liikkeeseen ja sitten lähti mopo käsistä! Ostin housut, yhden hihattoman ja yhden T-paidan ja sitten sukkia ja muita pieniä vaatteita ja mukaan lähti myös uudet käheet tennarit. Aamun palaverista johtuen jouduin rikkomaan myös setelirahaa, joten pakkotilanteen edessä jouduin menemään Ompuun. Taktista, eikö?
Nyt sitten istutaan kalliit ja käheet kuteet päällä duunissa, ja harmittaa. Nyt on siistejä vaatteita, mutta remontti seisoo paikallaan. Tosin tästä johtuen peruin illan bänditreenit ja sovin eilen Tarun kanssa, että tänään sitten isolla asenteella ja isolla kädellä. Kyllä kai sitä voi välillä vähä ottaa iisistikin, koska edessä on vielä monta työntäyteistä tuntia.
Seuraavassa blogissa:
Miten remontin käy nyt jatkossa, kun Petrusta ei kiinnosta enää p*skaakaan?
Muistatte varmaan Unelmakämppä ohjelman, jossa jengi remontoi ihan hulluna asuntoja. Ja sitten parhaat hetket koettiin, kun tuotantoyhtiö järjesti esimerkiksi naisille rentoutumisillan Helsingin keskustassa ruuan ja shoppailun lomassa. Illalla otettiin muutama bisse, ja päiviteltiin remonttia ja naurettiin.
No vastaavanlainen blogimerkintä on nyt tulossa. Olin todella tympääntynyt lukkofirmaan, mutta kovasti olin valmistautunut tekemään remonttia duunin päätteeksi. Päätin lähteä käymään nopeasti Stadissa tarkoituksena ostaa muun muassa työmaalampun, jotta v*ttu remonttia voi tehdä v*ttu pimeälläki. V*ttu.
Päästyäni kaupunkiin suuntasin samantien H&M liikkeeseen ja sitten lähti mopo käsistä! Ostin housut, yhden hihattoman ja yhden T-paidan ja sitten sukkia ja muita pieniä vaatteita ja mukaan lähti myös uudet käheet tennarit. Aamun palaverista johtuen jouduin rikkomaan myös setelirahaa, joten pakkotilanteen edessä jouduin menemään Ompuun. Taktista, eikö?
Nyt sitten istutaan kalliit ja käheet kuteet päällä duunissa, ja harmittaa. Nyt on siistejä vaatteita, mutta remontti seisoo paikallaan. Tosin tästä johtuen peruin illan bänditreenit ja sovin eilen Tarun kanssa, että tänään sitten isolla asenteella ja isolla kädellä. Kyllä kai sitä voi välillä vähä ottaa iisistikin, koska edessä on vielä monta työntäyteistä tuntia.
Seuraavassa blogissa:
Miten remontin käy nyt jatkossa, kun Petrusta ei kiinnosta enää p*skaakaan?
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Petettyjä lupauksia ja heureka-hetkiä!
Back in business! Taisin aiheuttaa enemmän mieliharmia lukijoille kuin uskoinkaan, kun en jaksanut eilen päivittää blogiani. Petin siis lukijat, mielestäni hyvästä syystä, mutta en yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa remonttipäiväkirjaani. Liekö tässä syy aamulla kokemaani episodiin erään nimeltä mainitsemattoman lukkofirman kanssa.
Maanantaina tilasin mielestäni ihan OK-hintaiselta lukkofirmalta kaverin sarjoittamaan asunnon ulko-oven uudestaan. Painotin tiukasti, että työskentelen aivan toisella puolella Helsinkiä, ja ainoa aika, jolloin olen itse paikalla on aamulla ennen töihin lähtöä. Sovimme että sarjoitus tapahtuu näin ollen tänä aamuna kello 8-9 aikaan, ja kunhan vain huoltomies pääsee oven kimppuun, niin minua ei sen jälkeen tarvita, vaan voin livahtaa töihin. Niinpä suuntasin todellakin kukonlaulun aikaan Alppilan Norsunluutornia kohti ja avasin Pandoran lippaan ovet jo ennen kahdeksaa aamulla. Keittelin siinä kahvia ja ajattelin säälien korjaajaa, joka joutuu tulemaan Itä-Helsingistä saakka heti aamusta tekemään sarjoitusta, ja pistin pikkasen enemmän kahvia tulelle, jotta lukkoseppäkin saisi kupposen kuumaa.
Ajattelin käyttää odotusajan tehokkaasti ja Kentin musiikin säestämänä mietin mitä voisin tehdä heti aamutuimaan remonttini edistämiseksi. Kentin levy soi alusta loppuun ja Placeboa kehiin (ajattelin naapureitani, joten jätin hardcore levyt väliin). Yhtä äkkiä tajuan, ettei ketään ole tullut kehille. Katson kellosta, että töihinkin pitäisi lähteä, että toivottavasti sieltä joku tulisi ja pian. Mutta ketään ei kuulu ei näy, kaivan kyseisen firman puhelinnumeron ja yritän soittaa ja kysyä, että mistä kiikastaa. Puhelimeen ei vastata, ja linjan mennessä poikki puhelimeen tulee SMS, joka pyytää kertoo selvää tekstiä:
"Palvelemme teitä jälleen huomenna klo 9> t:XXX"
Toinen puhelinsoitto, vastaanottaja katkaisee puhelun ja sama SMS! Odotin tyhjänpanttina kaksi ja puoli tuntia lukkoseppää, joka pyytää ottamaan yhteyttä taas huomenna uudestaan! Olin todella pettynyt ja tympääntynyt saamaani palveluun. Töihin päästyäni lähetin tylyn sähköpostin, että mitä ihmettä. Tarkistan sen jälkeen edelleen kiukkuisena nopeasti tärkeimmät uutiset Facebookista, että mitä maailmalla tapahtuu ja kurkkaan blogiani. Kappas vain, sinne oli ilmestynyt uusi kommentti:
"Välipäiviä on hyvää pitää silloin tällöin. Remontoinnissa, ei blogissa!"
Paha sai palkkansa, veikkaanpa, että lukkoseppä maksoi potut pottuina ja jätti tulematta samalla tapaa kuten itse jätin lupauksesta huolimatta blogini päivittämättä!
Noh, lukko jäi vaihtamatta, mutta paljon muuta on tapahtunut! Varmistin eilen, ettei sähköt vain mene poikki soittamalla sähkölaitoksen asiakaspalveluun. Aspasta vastasi ihan nättiääninen nuori nainen, joka kysyi uutta osoitettani, ja sen kerrottuani naisääni kysyi asunnonhaltijan tietoja. Tunsin hirvittävän suurta ylpeyden tunnetta, kun vastasin, että Minä Omistan sen Asunnon! Ja mikä parasta, sain aamulla heuraka-hetken ja tunsin oloni varsin hyväksi, nimittäin minä korjasin rikkinäisen postiluukun ihan itse! Ja soitin vielä postiinkin, että nyt luukku toimii, pistäkää postia tulemaan! Typerät vuokralaiset oli jostain syystä kiinnittänyt sen sisälistan väärinpäin, eikä luukku tietenkään auennut! Meitsi sen aamulla repi irti, käänsin sen, korotin luukkua, ja laitoin listan takaisin, ja sain jo ensimmäisen postinkin! Tämän jälkeen suuntasinkin jo töihin, ja suljin Pandoran lippaan ja poistuin Norsunluutornista.
Seuraavassa blogissa:
Mikä on lopulta keittiökaappien kohtalo, kun vanhojen tilalle olisi uutta tulossa? Minkälaisiin ratkaisuihin Petrus lopulta päätyy parven suhteen? Ja joko pian olisi aika hankkia ensimmäinen huonekalu? Ja mikä se on?
Maanantaina tilasin mielestäni ihan OK-hintaiselta lukkofirmalta kaverin sarjoittamaan asunnon ulko-oven uudestaan. Painotin tiukasti, että työskentelen aivan toisella puolella Helsinkiä, ja ainoa aika, jolloin olen itse paikalla on aamulla ennen töihin lähtöä. Sovimme että sarjoitus tapahtuu näin ollen tänä aamuna kello 8-9 aikaan, ja kunhan vain huoltomies pääsee oven kimppuun, niin minua ei sen jälkeen tarvita, vaan voin livahtaa töihin. Niinpä suuntasin todellakin kukonlaulun aikaan Alppilan Norsunluutornia kohti ja avasin Pandoran lippaan ovet jo ennen kahdeksaa aamulla. Keittelin siinä kahvia ja ajattelin säälien korjaajaa, joka joutuu tulemaan Itä-Helsingistä saakka heti aamusta tekemään sarjoitusta, ja pistin pikkasen enemmän kahvia tulelle, jotta lukkoseppäkin saisi kupposen kuumaa.
Ajattelin käyttää odotusajan tehokkaasti ja Kentin musiikin säestämänä mietin mitä voisin tehdä heti aamutuimaan remonttini edistämiseksi. Kentin levy soi alusta loppuun ja Placeboa kehiin (ajattelin naapureitani, joten jätin hardcore levyt väliin). Yhtä äkkiä tajuan, ettei ketään ole tullut kehille. Katson kellosta, että töihinkin pitäisi lähteä, että toivottavasti sieltä joku tulisi ja pian. Mutta ketään ei kuulu ei näy, kaivan kyseisen firman puhelinnumeron ja yritän soittaa ja kysyä, että mistä kiikastaa. Puhelimeen ei vastata, ja linjan mennessä poikki puhelimeen tulee SMS, joka pyytää kertoo selvää tekstiä:
"Palvelemme teitä jälleen huomenna klo 9> t:XXX"
Toinen puhelinsoitto, vastaanottaja katkaisee puhelun ja sama SMS! Odotin tyhjänpanttina kaksi ja puoli tuntia lukkoseppää, joka pyytää ottamaan yhteyttä taas huomenna uudestaan! Olin todella pettynyt ja tympääntynyt saamaani palveluun. Töihin päästyäni lähetin tylyn sähköpostin, että mitä ihmettä. Tarkistan sen jälkeen edelleen kiukkuisena nopeasti tärkeimmät uutiset Facebookista, että mitä maailmalla tapahtuu ja kurkkaan blogiani. Kappas vain, sinne oli ilmestynyt uusi kommentti:
"Välipäiviä on hyvää pitää silloin tällöin. Remontoinnissa, ei blogissa!"
Paha sai palkkansa, veikkaanpa, että lukkoseppä maksoi potut pottuina ja jätti tulematta samalla tapaa kuten itse jätin lupauksesta huolimatta blogini päivittämättä!
Noh, lukko jäi vaihtamatta, mutta paljon muuta on tapahtunut! Varmistin eilen, ettei sähköt vain mene poikki soittamalla sähkölaitoksen asiakaspalveluun. Aspasta vastasi ihan nättiääninen nuori nainen, joka kysyi uutta osoitettani, ja sen kerrottuani naisääni kysyi asunnonhaltijan tietoja. Tunsin hirvittävän suurta ylpeyden tunnetta, kun vastasin, että Minä Omistan sen Asunnon! Ja mikä parasta, sain aamulla heuraka-hetken ja tunsin oloni varsin hyväksi, nimittäin minä korjasin rikkinäisen postiluukun ihan itse! Ja soitin vielä postiinkin, että nyt luukku toimii, pistäkää postia tulemaan! Typerät vuokralaiset oli jostain syystä kiinnittänyt sen sisälistan väärinpäin, eikä luukku tietenkään auennut! Meitsi sen aamulla repi irti, käänsin sen, korotin luukkua, ja laitoin listan takaisin, ja sain jo ensimmäisen postinkin! Tämän jälkeen suuntasinkin jo töihin, ja suljin Pandoran lippaan ja poistuin Norsunluutornista.
Seuraavassa blogissa:
Mikä on lopulta keittiökaappien kohtalo, kun vanhojen tilalle olisi uutta tulossa? Minkälaisiin ratkaisuihin Petrus lopulta päätyy parven suhteen? Ja joko pian olisi aika hankkia ensimmäinen huonekalu? Ja mikä se on?
maanantai 15. syyskuuta 2008
NOFX - ja välipäivä
Ei vaan jaksanut mennä tekemään mitään. Kävin oven suussa ja pyörähdin kerran ympäri. Eiliset kaakaotölkit pitäisi siivota vekka lattioilta, ja kaikki se murska ja paska. Kuten Tuomas sanoi puhelimessa, niin tämä asunto laitetaan nyt atomeiksi, ja jotenkin siitä pitäisi rakentaa asuttava asunto, mutta sitä voidaan miettiä sitten myöhemmin, nyt vain puretaan. Ei paljoa lämmitä, sanon mä!
Sex, drugs and rock 'n roll!
Avasin Pandoran lippaan ovet eilen heti aamusta, ja jos jollekulle on epäselvää mikä tämä paljon viljelty Pandoran lipas on, niin kerrottakoon, että siihen liittyy pitkä vitsi, jota en ala kertoa, mutta samalla päädyin kutsumaan kotiani Pandoran lippaaksi, siis Pandoran lipas = kotini!
No niin, sitten aletaan listata illan tapahtumia ja seurataan taas työn etenemistä. Kuten jo mainitsin, niin itse menin jo aamulla ennen kymmentä, kukonlaulun aikaan siis, keitteleen kahvia ja katsomaan seiniä. Jotenkin aavistelin, että työtä ja touhua riittää, mutta että voi jumalauta! Kaikki asiat etenee älyttömän hitaasti, mutta siihen varmaan syynä on yksinkertaisesti ammattitaidottomuus. Oli miten oli, niin aloitin aamun kuumailmapuheltimen ja lastan kanssa, ja niin lähti taas maali irti WC:n ovesta. Selkää alkoi särkeä, peukaloon alkoi nousta rakko ja kädet alkoivat puutua totaalisesti. Päätin siis vaihtaa puuhaa, ja siirryin irroittamaan tapettia seinästä. Toisin sanoen käytännössä ojasta allikkoon, sillä se jos mikä on ensinnäkin infernaalisen raskasta ja saumattoman tympeää puuhaa! Kuitenkin hitaasti, mutta sangen varmasti tapetin alta alkoi paljastua enemmän ja enemmän asunnon oma seinä! Mutta se ei tarkoita sitä, että tilanne näyttäisi yhtään valoisalta, päin vastoin istuin alas ja tuijotin seinää ja melkein tippa vierähti silmään. Onneksi keksin miten mahtava yhdistelmä on kynä ja poistettava tapetti, eli aloin piirtää ja kirjoittaa sloganeita seinään, mikä tuntui uskomattoman vapauttavalta. Toinen ihana hetki tuli koettua siinä vaiheessa, kun olimme jo aikasemmin todenneet jääkaapin käyttökelvottomaksi, joten keksin teipata jääkaapin oveen NOFX, ja se jos joku oli hauskaa ja näyttää edelleen katu-uskottavalta!
Mutta ei siinä kaikki, vaan käytyäni pitkästä aikaa Valtterilla pyörähtämässä ja toteamassa, että edelleen ei-suomalaisperää olevat tummahkot mieshenkilöt myyvät nahkalompakoita ja kiikareita (jotenkin epäilyttävää, eikö?), niin päädyin jatkamaan aamulla aloittamaani projektia. Ja mikä parasta, alkuillasta paikalle pamahti... Rumpujen pärinää... Ensimmäinen kaverivieraani Taru! Itse olin valmistautunut lähinnä siihen, että esittelen asuntoni nopeasti ja sitten päivitellään työn määrää, mutta en ehtinyt sanoa edes kissaa, kun Taru Miss Remppa '09 oli jo vasara kädessä ja alkoi kysellä mitä asunnossa voisi tehdä. Näinpä nakitin Mis Rempan naputtamaan mosaiikkia irti ikkunalaudasta ja samalla itse jatkoin maalipinnan irroittamista saakelin vessan ovesta. Oman eksoottisen säväyksen remontointituokioon toi tietenkin se, että ajattelin keventää urakkaani nostamalla WC:n oven pois saranoilta. Näin ollen nautimme kaakaota ja käytimme niin sanottua avovessaa hyvässä hengessä!
Remontti jatkui illan suuhun saakka, ja hyvillä mielin lopetimme jossain vaiheessa puuhastelun. Ja sitten alkoi ongelmat. Nimittäin...
...tuossa viikonloppuna totesin yllättäen, että välittäjä on antanut minulle neljä avainta, joita tämä säesti sanoilla "tässä kaikki avaimet, jotka minulle on toimitettu", mutta yksikään avain ei käy alaoveen. Tästä säikähtäneenä kokeilin koko avainnipun avaimet porttikongin huonolla menestyksellä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että pääsen luonnollisesti asuntooni, mutta ainoastaan silloin, kun porttikongi ei ole lukittu ja ovikoodi toimii. Niinpä otin heti maanantaina yhteyden isännöitsijään ja huoltomieheen, joissa sivutin muun muassa seuraavia asioita:
*puuttuvat avaimet
*rikkinäinen postiluukku
*monet juoksevat asiat ja...
...ilmoitin tekeväni remonttia. Tästä hiljentyi isännöijä hetkeksi ja kysyi asuntoni numeroa. "B-rappu asunto 16", johon vastattiin: "Siinä tapauksessa teet varmaan aika mittavaa remonttia?"
Olin hetken hiljaa, ja muistin pikaisesti edellisiltana tapaamani uuden naapurin, joka kysyi "Oletko muuttanut taloon?", johon vastaan "Kyllä, tuohon asuntoon 16", ja naapuri menee hiljaiseksi ja toteaa "Se olikin tyhjillään sen jälkeen, kun asukkaat lähti siitä menee... Tai paremminkin häädettiin!"
Back to the phonecall between me and the master of the house: "Kyllä siellä jonkin verran on puuhattavaa" (liar liar), johon isännöitsijä "Joo, siellä kun se narkkariporukka piti sitä elämää. Kannattaa muuten sarjottaa lukko uusiksi!"
Häh?! Sitten tajusin, että ei saakeli, tämä oli kuin olikin Pandoran lipas!
Sunnuntain remontissa soi seuraavat levyt:
*Endstand: Burning Bridges
*Abduktio: Tuli kulje kanssani
*Kent: Du och jag döden
*Placebo: Meds
*The Mars Volta: Deloused in Comatorium
*Sparta: Threes
Seuraavassa blogissa:
Mitä tapahtuu, kun Petrus kohtaa menneisyyden haamut muuttaessaan A-Klinikan välittömään läheisyyteen? Kuinka kauan kestää kantti ja pinna naapureilla, kun edessä loputonta kiroilua? Ratkeaako avainongelmat ja avautuuko postiluukko?
No niin, sitten aletaan listata illan tapahtumia ja seurataan taas työn etenemistä. Kuten jo mainitsin, niin itse menin jo aamulla ennen kymmentä, kukonlaulun aikaan siis, keitteleen kahvia ja katsomaan seiniä. Jotenkin aavistelin, että työtä ja touhua riittää, mutta että voi jumalauta! Kaikki asiat etenee älyttömän hitaasti, mutta siihen varmaan syynä on yksinkertaisesti ammattitaidottomuus. Oli miten oli, niin aloitin aamun kuumailmapuheltimen ja lastan kanssa, ja niin lähti taas maali irti WC:n ovesta. Selkää alkoi särkeä, peukaloon alkoi nousta rakko ja kädet alkoivat puutua totaalisesti. Päätin siis vaihtaa puuhaa, ja siirryin irroittamaan tapettia seinästä. Toisin sanoen käytännössä ojasta allikkoon, sillä se jos mikä on ensinnäkin infernaalisen raskasta ja saumattoman tympeää puuhaa! Kuitenkin hitaasti, mutta sangen varmasti tapetin alta alkoi paljastua enemmän ja enemmän asunnon oma seinä! Mutta se ei tarkoita sitä, että tilanne näyttäisi yhtään valoisalta, päin vastoin istuin alas ja tuijotin seinää ja melkein tippa vierähti silmään. Onneksi keksin miten mahtava yhdistelmä on kynä ja poistettava tapetti, eli aloin piirtää ja kirjoittaa sloganeita seinään, mikä tuntui uskomattoman vapauttavalta. Toinen ihana hetki tuli koettua siinä vaiheessa, kun olimme jo aikasemmin todenneet jääkaapin käyttökelvottomaksi, joten keksin teipata jääkaapin oveen NOFX, ja se jos joku oli hauskaa ja näyttää edelleen katu-uskottavalta!
Mutta ei siinä kaikki, vaan käytyäni pitkästä aikaa Valtterilla pyörähtämässä ja toteamassa, että edelleen ei-suomalaisperää olevat tummahkot mieshenkilöt myyvät nahkalompakoita ja kiikareita (jotenkin epäilyttävää, eikö?), niin päädyin jatkamaan aamulla aloittamaani projektia. Ja mikä parasta, alkuillasta paikalle pamahti... Rumpujen pärinää... Ensimmäinen kaverivieraani Taru! Itse olin valmistautunut lähinnä siihen, että esittelen asuntoni nopeasti ja sitten päivitellään työn määrää, mutta en ehtinyt sanoa edes kissaa, kun Taru Miss Remppa '09 oli jo vasara kädessä ja alkoi kysellä mitä asunnossa voisi tehdä. Näinpä nakitin Mis Rempan naputtamaan mosaiikkia irti ikkunalaudasta ja samalla itse jatkoin maalipinnan irroittamista saakelin vessan ovesta. Oman eksoottisen säväyksen remontointituokioon toi tietenkin se, että ajattelin keventää urakkaani nostamalla WC:n oven pois saranoilta. Näin ollen nautimme kaakaota ja käytimme niin sanottua avovessaa hyvässä hengessä!
Remontti jatkui illan suuhun saakka, ja hyvillä mielin lopetimme jossain vaiheessa puuhastelun. Ja sitten alkoi ongelmat. Nimittäin...
...tuossa viikonloppuna totesin yllättäen, että välittäjä on antanut minulle neljä avainta, joita tämä säesti sanoilla "tässä kaikki avaimet, jotka minulle on toimitettu", mutta yksikään avain ei käy alaoveen. Tästä säikähtäneenä kokeilin koko avainnipun avaimet porttikongin huonolla menestyksellä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että pääsen luonnollisesti asuntooni, mutta ainoastaan silloin, kun porttikongi ei ole lukittu ja ovikoodi toimii. Niinpä otin heti maanantaina yhteyden isännöitsijään ja huoltomieheen, joissa sivutin muun muassa seuraavia asioita:
*puuttuvat avaimet
*rikkinäinen postiluukku
*monet juoksevat asiat ja...
...ilmoitin tekeväni remonttia. Tästä hiljentyi isännöijä hetkeksi ja kysyi asuntoni numeroa. "B-rappu asunto 16", johon vastattiin: "Siinä tapauksessa teet varmaan aika mittavaa remonttia?"
Olin hetken hiljaa, ja muistin pikaisesti edellisiltana tapaamani uuden naapurin, joka kysyi "Oletko muuttanut taloon?", johon vastaan "Kyllä, tuohon asuntoon 16", ja naapuri menee hiljaiseksi ja toteaa "Se olikin tyhjillään sen jälkeen, kun asukkaat lähti siitä menee... Tai paremminkin häädettiin!"
Back to the phonecall between me and the master of the house: "Kyllä siellä jonkin verran on puuhattavaa" (liar liar), johon isännöitsijä "Joo, siellä kun se narkkariporukka piti sitä elämää. Kannattaa muuten sarjottaa lukko uusiksi!"
Häh?! Sitten tajusin, että ei saakeli, tämä oli kuin olikin Pandoran lipas!
Sunnuntain remontissa soi seuraavat levyt:
*Endstand: Burning Bridges
*Abduktio: Tuli kulje kanssani
*Kent: Du och jag döden
*Placebo: Meds
*The Mars Volta: Deloused in Comatorium
*Sparta: Threes
Seuraavassa blogissa:
Mitä tapahtuu, kun Petrus kohtaa menneisyyden haamut muuttaessaan A-Klinikan välittömään läheisyyteen? Kuinka kauan kestää kantti ja pinna naapureilla, kun edessä loputonta kiroilua? Ratkeaako avainongelmat ja avautuuko postiluukko?
sunnuntai 14. syyskuuta 2008
Pandoran lipas!
Huomenta vain itse kullekin. Olen todennut jo tässä vaiheessa blogiani, ettei tämä ohjelma suostu minkäänlaiseen järkevään yhteistyöhön ulkoasun ja erityisesti fontin muokkaamiseen, joten ei saa hermostua, vaikka yhtenäinen linjani katoilisi välistä!
What a disaster!?! Isäpuoleni Uuno tuli kyläilemään luonani Alppilan norsunluutornissa ja toi mukanaan työkaluja. Lopputuloksena hirvittävä meteli ja joka puolella puumoskaa ja nauloja! Siinä pistettiin sorkkaraudalla kaappia nurin ja jollain semmoisella jännällä käsisirkkelillä puolipaneelit vekka! Eli aivan mahtavaa! Nyt on siis laitettu alulle se, mitä halusinkin, eli pääsin eroon kahdesta kamaluudesta heti ensi yrittämällä, ja millaisin tuloksin! Kaapin, siis tuon täysin käsittämättömän dominoivan puumörskän takaa löytyi nimittäin kiviseinä, joka muodostaa pienen kaaren komeroa kohti. Kyseistä kaarta tullaan hyödyntämään kyllä, mutta missä määrin ja miten, niin siihen en osaa vielä vastata. Kaapin heivaaminen pois tarkoitti myös rutkasti lisää tilaa asuntoon, mikä on todella tärkeä asia, kun ottaa huomioon, että asunnossa todellakin on se reilu 20 neliötä!
Tämän lisäksi aloimme myös rapata vanhaa maalia irti vessan ovista ja teimme alustavat suunnitelmat jatkosta. Ikäviä takaiskujakin kävi kohdalle, kun totesimme jääkaapin lähinnä laittomaksi ympäristörikokseksi ja keittiökaappien kunnostuskelvottomiksi. Keittiökaapeissa ei näennäisesti ole mitään suurta ongelmaa, mutta onhan ne kaappien ovet siinä käytännössä ihan vituillaan, ja onhan nekin rumat. Ongelmaksi tulee vain se materiaali, koska jo tällä remonttikokemuksella voin sanoa, ettei lastulevyovia kannata alkaa kunnostaa, erityisesti kun niillä on jo aika paljon ikää. Irrotat saranan, niin saat poimia kaksi kertaa isomman palasen kaapin ovea lattialta. Josta hauskana aasinsiltana päästäänkin lattiaan.
Paikan päällä olivat eilen alan miehet, Tuomas (velipoika) ja Uuno (isäpuoli), ja alan naiset, Tuula (mutsi) ja Virpi (velipojan vaimo), ja aloimme yhdessä miettiä lattiaratkaisua. Nimittäin pintapuolisesti nykyinen muoviratkaisu tai joku semmoinen on ihan hyvässä kunnossa, mutta kaapin alta löytyi Pandoran lippaan, jonka menimme tietty avaamaan ja nyt harmittaa, lisäksi merkkejä puulattiasta, eli mahdollisesti päädymme lopulta puulattiaan. Lisäksi kysymysmerkiksi jää myös eteisen yhdistäminen huoneen kanssa, johon melkein tiedän jo vastauksen, eli olen kyllä itse kovaa kyytiä laittamassa seinää matalaksi, jotta asuntoon tulisi lisää avaruutta. Ja tietenkin vielä mainittakoon, että otimme mitat, ja tilaukseen lähti uusi jykevä ja komea parvi. Sanoinko muuten, että huoneen korkeus on kolme metriä!? Aika paljon sanon minä, ku oon näin lyhyt.
Tapahtuu seuraavassa blogissa:
Miten käy kun remontointi jää nyt muutamaksi viikoksi ainoastaan Petruksen harteille? Entä palaako kirvesmies Uuno takaisin pelipaikoille? Kuka lopulta avasi Pandoran lippaan? Onko Taru ensimmäinen kaverivieras, joka tulee käymään?
torstai 11. syyskuuta 2008
In Da House of Petrus Begins!
No niin, aloitetaan.
Tämä blogi seuraa kotini valmistumista ja remontin etenemistä. Kuten läheiset ystäväni tietävät, niin tämä mies nyt ei mikään erityinen Remontti-Reiska ole, mutta nyt on pakkotilanne! Ei auta itku markkinoilla!
Uusi kotini on saanut jo mielessäni mittavat suhteet, ja kuten äidilleni tänään kirosin sporassa matkalla uuteen kotiini, niin joiltain ihmisiltä vain yksinkertaisesti puuttuu tyylitaju kokonaan, mikä on todella ärsyttävää! Kerron myöhemmin lisää, mutta siis mielessäni olen jo sisustanut koko asunnon, ja kaiken lähtökohtana on kultainen kaide!
Asuntoa etsiessäni kiinnitin huomiota muutamiin tärkeisiin seikkoihin;
- sijainti
- koko vs. hinta
- taloyhtiön remonttihistoria
- WC-tilat
- Yleisilme ja pohjaratkaisu
Asunto on sijainniltaan uskomaton! Kotini sijaitsee 3-linjan varressa, Lintsi on vieressä ja Alppila, what a fantastic area! Hinta-laatusuhde oli huomattavasti parempi ja lompakkoystävällisempi kuin esimerkiksi surullisen kuuluisan Piritorin kulmilla olevissa asunnoissa, joissa ensinnäkin WC-tilat olivat olemattomat ja toiseksi alueen yleinen ilmapiiri on... Noh... You know... Kalliota pahimmillaan! Uusi kotini sen sijaan antaa mahdollisuuksia moneen suuntaan ja yleiskunto (käytännössä lattia) on ihan hyvä! Sen sijaan seuraavat elementit poistuvat samantien kun saan vasaran ja kirveen; fucking puolipaneliseinä, fucking kaappi, fucking muovimatto vessan seinästä, fucking parvi, fucking keittiökaappien ovet, fucking puoliksi hajonnut fucking ruma mosaiikkisetti ikkunalaudalta... Itse asiassa oli pöyristyttävää huomata, että edelliset sankarit olivat ajatelleet laittaa kämpän koreaksi lykkäämällä puolipanelia myös patterisyvennykseen, jonka poisottaminen on jokseenkin hankala operaatio! Fucking puolipaneli! Ja se lian määrä! Kyseinen asunto on ollut vuokralla aiemmin, ja nyt ymmärsin ajatuksen hyvästä vuokralaisesta. Paskaa löytyy kaikkialta, maalia löytyy kaikkialta, WC-pöntön kansi repsottaa, eikä itse asiassa mennyt kunnolla kiinni. Onneksi sen verran fiksuja olivat olleet, ettei asunnosta löytynyt mitään ylimääräistä tavaraa, koska se olisi puuttunut vielä. Kunniaa pitää antaa edelliselle asukkaalle siitä loistavasta ideasta, että jos kaapin ovet jäävät repsottamaan, niin asia on helppo korjata useammalla kerroksella maalia. WC:n ovi ei mene kiinni, yhdessäkään ovessa ei ole toimivaa lukkoa, sisäänkäynnin karmissa on valtava reikä, ovea on kolhittu niin sisältä kuin ulkoa, yksikään kaapin ovi ei mene kunnolla kiinni, saranat roikkuvat, ja osittain ovat irti, tapetit ovat kamalat ja asunto on maalattu puoliksi beigeksi, tapetit ovat osittain irti seinästä, edellisen asukkaan jäljiltä näkyy jos jonkinlaista pientä kädenjälkeä, eikä esimerkiksi parvelle saa mennä, ei jo sen puolesta, että askelmista puuttuu yksi askelma, mutta lattia ja tiskipöytä on ihan ok...
Raha on tiukassa ja taidot olemattomat, mutta tahto ja into on kova, koska kuten sanoin mutsille, niin tilanne on se, että asunto itsessään on hyvänmallinen, huone on korkea ja sanotaanko näin, että tämmöiseen ratkaisuun päätyessä, että lainaa löytyy ja pääomaa ja osaketta, niin tämä taisto ei tähän jää, vaan asunnosta tehdään vaikka väkipakolla itselleni miellyttävä! Tämä siis alustukseksi, ja nyt vain jäämme odottamaan jatkoa remontille!!
Tapahtuu seuraavassa blogissa:
Miten käy kun Petruksen isäpuoli Uuno tulee tarkistamaan asunnon kunnon, ja mitkä ohjeet tämä antaa Petrukselle, jotta remontti saadaan polkaistua käyntiin! Vasara käteen ja naulat kumoon!
Tämä blogi seuraa kotini valmistumista ja remontin etenemistä. Kuten läheiset ystäväni tietävät, niin tämä mies nyt ei mikään erityinen Remontti-Reiska ole, mutta nyt on pakkotilanne! Ei auta itku markkinoilla!
Uusi kotini on saanut jo mielessäni mittavat suhteet, ja kuten äidilleni tänään kirosin sporassa matkalla uuteen kotiini, niin joiltain ihmisiltä vain yksinkertaisesti puuttuu tyylitaju kokonaan, mikä on todella ärsyttävää! Kerron myöhemmin lisää, mutta siis mielessäni olen jo sisustanut koko asunnon, ja kaiken lähtökohtana on kultainen kaide!
Asuntoa etsiessäni kiinnitin huomiota muutamiin tärkeisiin seikkoihin;
- sijainti
- koko vs. hinta
- taloyhtiön remonttihistoria
- WC-tilat
- Yleisilme ja pohjaratkaisu
Asunto on sijainniltaan uskomaton! Kotini sijaitsee 3-linjan varressa, Lintsi on vieressä ja Alppila, what a fantastic area! Hinta-laatusuhde oli huomattavasti parempi ja lompakkoystävällisempi kuin esimerkiksi surullisen kuuluisan Piritorin kulmilla olevissa asunnoissa, joissa ensinnäkin WC-tilat olivat olemattomat ja toiseksi alueen yleinen ilmapiiri on... Noh... You know... Kalliota pahimmillaan! Uusi kotini sen sijaan antaa mahdollisuuksia moneen suuntaan ja yleiskunto (käytännössä lattia) on ihan hyvä! Sen sijaan seuraavat elementit poistuvat samantien kun saan vasaran ja kirveen; fucking puolipaneliseinä, fucking kaappi, fucking muovimatto vessan seinästä, fucking parvi, fucking keittiökaappien ovet, fucking puoliksi hajonnut fucking ruma mosaiikkisetti ikkunalaudalta... Itse asiassa oli pöyristyttävää huomata, että edelliset sankarit olivat ajatelleet laittaa kämpän koreaksi lykkäämällä puolipanelia myös patterisyvennykseen, jonka poisottaminen on jokseenkin hankala operaatio! Fucking puolipaneli! Ja se lian määrä! Kyseinen asunto on ollut vuokralla aiemmin, ja nyt ymmärsin ajatuksen hyvästä vuokralaisesta. Paskaa löytyy kaikkialta, maalia löytyy kaikkialta, WC-pöntön kansi repsottaa, eikä itse asiassa mennyt kunnolla kiinni. Onneksi sen verran fiksuja olivat olleet, ettei asunnosta löytynyt mitään ylimääräistä tavaraa, koska se olisi puuttunut vielä. Kunniaa pitää antaa edelliselle asukkaalle siitä loistavasta ideasta, että jos kaapin ovet jäävät repsottamaan, niin asia on helppo korjata useammalla kerroksella maalia. WC:n ovi ei mene kiinni, yhdessäkään ovessa ei ole toimivaa lukkoa, sisäänkäynnin karmissa on valtava reikä, ovea on kolhittu niin sisältä kuin ulkoa, yksikään kaapin ovi ei mene kunnolla kiinni, saranat roikkuvat, ja osittain ovat irti, tapetit ovat kamalat ja asunto on maalattu puoliksi beigeksi, tapetit ovat osittain irti seinästä, edellisen asukkaan jäljiltä näkyy jos jonkinlaista pientä kädenjälkeä, eikä esimerkiksi parvelle saa mennä, ei jo sen puolesta, että askelmista puuttuu yksi askelma, mutta lattia ja tiskipöytä on ihan ok...
Raha on tiukassa ja taidot olemattomat, mutta tahto ja into on kova, koska kuten sanoin mutsille, niin tilanne on se, että asunto itsessään on hyvänmallinen, huone on korkea ja sanotaanko näin, että tämmöiseen ratkaisuun päätyessä, että lainaa löytyy ja pääomaa ja osaketta, niin tämä taisto ei tähän jää, vaan asunnosta tehdään vaikka väkipakolla itselleni miellyttävä! Tämä siis alustukseksi, ja nyt vain jäämme odottamaan jatkoa remontille!!
Tapahtuu seuraavassa blogissa:
Miten käy kun Petruksen isäpuoli Uuno tulee tarkistamaan asunnon kunnon, ja mitkä ohjeet tämä antaa Petrukselle, jotta remontti saadaan polkaistua käyntiin! Vasara käteen ja naulat kumoon!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)