This is how we party!

No nyt se on ostettu! Ensimmäinen ja oikea huonekalu! Ja kas kas, tunnen suurta ylpeyden tunnetta aiheesta! Ihan vain siksi, että en ole ikinä ostanut huonekalua. En halua vielä sen suuremmin jakaa ajatuksiani asuntoni sisustuksesta, jo pelkästään siitä syystä, että ne tulee muuttumaan ajan myötä, mutta sanotaanko näin, että perusajatus sisustuksesta on itämaalaiset ratkaisut ja erityisesti Japani kiehtoo minua. Näin ollen asuntoon tulee todella vähän istumapaikkoja, ja ne korvataan tyynyillä ja vilteillä. Siksi ostin itselleni ruoka-, kahvi-, työ- ja yöpöydän funktiota harjoittavan kahvipöydän! Pöytä on matala sohvapöytä, joka on noin 90x90cm ja sen ympärille mahtuu ihan hyvin neljä ihmistä aterioimaan! Kaiken lisäksi löysin pöydän jo kaksi viikkoa sitten Vallilan kirpputorilta, ja päätin, että mikäli pöytä on edelleen siellä, niin ostan sen pois. Ja näin kävi, mutta mikä parasta; sain tingittyä hinnasta vielä viisi euroa pois! Olin todella ylpeä!

Mutta ei siinä vielä kaikki! Keksin itselleni mahtavan harrastuksen, koska sain eräältä nimeltä mainitsemattomalta vinkin Kaapelitehtaalla olevista Desing kekkereistä! Kaapelitehtaalle oli kokoontunut aimo annos suomalaisia muotoilu- ja sisustusfirmoja kertomaan ja esittelemään tuotteitaan. Tuotteet itsessään olivat, kuten kaverilleni Teemulle sanoin, pelkkää brassailua, mutta että ne naiset! Niitä oli joka puolella, ne oli kaikki todella nättejä, ne hymyili minulle koko ajan tosi nätisti ja ne kaikki vaikutti juurikin niin tasapainoisilta ja ihanilta, että voisiko joku niistä tulla ja pelastaa minut?

Ostin Kaapelitehtaalta ainoastaan servettejä, halvalla kun sai, mutta olin siitä huolimatta erittäin tyytyväinen päivän antiin! Ja se harrastus tulee siis olemaan kaikki se, mikä vähänkään liittyy designiin. Se on hieno harrastus! Ei siksi että kiinnostaisi, vaan ainoastaan niiden takia, joita se kiinnostaa!

Remontin edistymistä nopeuttaa myös ihanat ystävämme Iso Roobertinkadun pääkallopaikalta, jotka onnistuivat lukitsemaan treenikämpän! Se on kuulkaa sillä tavalla, että siteeraten Maija Vilkkumaata, aion tehdä kaiken ja pitää huolen, ettei Twolslidestä tule ikinä yhtään mitään! Ovi auki ja nopeasti!

Tällä hetkellä ei vituta juurikaan yhtään.

Päivän aforismi:
Kylläpä lähti nälkä, kun tuli syötyä!

Seuraavassa blogissa tapahtuu:

Mitä tapahtuu, kun isännöitsijä ja Uuno kohtaavat toisensa? Muuttuuko ajatus panoluolasta Design-messujen myötä sivistyneemmäksi? Ja mihin suuntaan kehittyy Petruksen ja seinänaapurin suhde?