Luin taannoin eräästä lehdestä Lasten suusta -palstaa, jossa eräs lukija kertoi kuulleensa 5-vuotiaan siskonpojan pohtivan näin:
"On se yllättävää miten vähän saa aikaan, kun vain lakkaa yrittämästä"
Miten mahtavaa! Tuo poika toimii elämäni sankarina, ja aion noudattaa tuota ohjenuoraa koko loppuelämäni! Tosin tuo ajatus pätee harvinaisen ikävästi myös Pandoran lippaaseen. Norsuunluutornin linnankamari alkaa näyttää päivä päivältä rankemmalta ja työläämmältä. Itsehän olen asennoitunut käymään joka päivä tekemässä edes jotain pientä, jotta homma menisi eteenpäin. Tällä hetkellä kun istun asunnossani ja katson työni kädenjälkiä, niin ensimmäinen nousee pintaan ajatus yksi askel eteen - kaksi taakse.
Tällä hetkellä tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta muuttaa sinne. Ja käsittämättömän kaukaiselta tuntuu ajatus remontin valmistumisesta. Mitään uutta kerrottavaa ei juurikaan ole, vaan sitä samaa puurtamista ja ahertamista se on päivästä toiseen. Loputon suo, sanon minä! Toivottavasti jotain hyvääkin tapahtuisi, tai edes jotain kerrottavaa...
No sen verran jotain hyvää voi kertoa, että olen ajatellut siirtyä Wlan käyttäjäksi, ja nettini siirtyy kuun vaihteessa Pandoran lippaaseen, jonne avautuu myös ensimmäisinä päivinä myös Norsunluutornin kuumalinja, siis lankapuhelin alkaa jälleen toimia! Tai siis niissä rajoissa, että en ole täysin varma, että johtuiko aikaisemmat ongelmat laitteesta vai liittymästä, mutta pian se selviää!
Nyt ei kysellä mitään.
Seuraavassa blogissa:
Olikohan tuo remontointi nyt Petrus ihan sun juttus?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti