maanantai 15. syyskuuta 2008

Sex, drugs and rock 'n roll!

Avasin Pandoran lippaan ovet eilen heti aamusta, ja jos jollekulle on epäselvää mikä tämä paljon viljelty Pandoran lipas on, niin kerrottakoon, että siihen liittyy pitkä vitsi, jota en ala kertoa, mutta samalla päädyin kutsumaan kotiani Pandoran lippaaksi, siis Pandoran lipas = kotini!

No niin, sitten aletaan listata illan tapahtumia ja seurataan taas työn etenemistä. Kuten jo mainitsin, niin itse menin jo aamulla ennen kymmentä, kukonlaulun aikaan siis, keitteleen kahvia ja katsomaan seiniä. Jotenkin aavistelin, että työtä ja touhua riittää, mutta että voi jumalauta! Kaikki asiat etenee älyttömän hitaasti, mutta siihen varmaan syynä on yksinkertaisesti ammattitaidottomuus. Oli miten oli, niin aloitin aamun kuumailmapuheltimen ja lastan kanssa, ja niin lähti taas maali irti WC:n ovesta. Selkää alkoi särkeä, peukaloon alkoi nousta rakko ja kädet alkoivat puutua totaalisesti. Päätin siis vaihtaa puuhaa, ja siirryin irroittamaan tapettia seinästä. Toisin sanoen käytännössä ojasta allikkoon, sillä se jos mikä on ensinnäkin infernaalisen raskasta ja saumattoman tympeää puuhaa! Kuitenkin hitaasti, mutta sangen varmasti tapetin alta alkoi paljastua enemmän ja enemmän asunnon oma seinä! Mutta se ei tarkoita sitä, että tilanne näyttäisi yhtään valoisalta, päin vastoin istuin alas ja tuijotin seinää ja melkein tippa vierähti silmään. Onneksi keksin miten mahtava yhdistelmä on kynä ja poistettava tapetti, eli aloin piirtää ja kirjoittaa sloganeita seinään, mikä tuntui uskomattoman vapauttavalta. Toinen ihana hetki tuli koettua siinä vaiheessa, kun olimme jo aikasemmin todenneet jääkaapin käyttökelvottomaksi, joten keksin teipata jääkaapin oveen NOFX, ja se jos joku oli hauskaa ja näyttää edelleen katu-uskottavalta!

Mutta ei siinä kaikki, vaan käytyäni pitkästä aikaa Valtterilla pyörähtämässä ja toteamassa, että edelleen ei-suomalaisperää olevat tummahkot mieshenkilöt myyvät nahkalompakoita ja kiikareita (jotenkin epäilyttävää, eikö?), niin päädyin jatkamaan aamulla aloittamaani projektia. Ja mikä parasta, alkuillasta paikalle pamahti... Rumpujen pärinää... Ensimmäinen kaverivieraani Taru! Itse olin valmistautunut lähinnä siihen, että esittelen asuntoni nopeasti ja sitten päivitellään työn määrää, mutta en ehtinyt sanoa edes kissaa, kun Taru Miss Remppa '09 oli jo vasara kädessä ja alkoi kysellä mitä asunnossa voisi tehdä. Näinpä nakitin Mis Rempan naputtamaan mosaiikkia irti ikkunalaudasta ja samalla itse jatkoin maalipinnan irroittamista saakelin vessan ovesta. Oman eksoottisen säväyksen remontointituokioon toi tietenkin se, että ajattelin keventää urakkaani nostamalla WC:n oven pois saranoilta. Näin ollen nautimme kaakaota ja käytimme niin sanottua avovessaa hyvässä hengessä!

Remontti jatkui illan suuhun saakka, ja hyvillä mielin lopetimme jossain vaiheessa puuhastelun. Ja sitten alkoi ongelmat. Nimittäin...

...tuossa viikonloppuna totesin yllättäen, että välittäjä on antanut minulle neljä avainta, joita tämä säesti sanoilla "tässä kaikki avaimet, jotka minulle on toimitettu", mutta yksikään avain ei käy alaoveen. Tästä säikähtäneenä kokeilin koko avainnipun avaimet porttikongin huonolla menestyksellä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että pääsen luonnollisesti asuntooni, mutta ainoastaan silloin, kun porttikongi ei ole lukittu ja ovikoodi toimii. Niinpä otin heti maanantaina yhteyden isännöitsijään ja huoltomieheen, joissa sivutin muun muassa seuraavia asioita:

*puuttuvat avaimet
*rikkinäinen postiluukku
*monet juoksevat asiat ja...

...ilmoitin tekeväni remonttia. Tästä hiljentyi isännöijä hetkeksi ja kysyi asuntoni numeroa. "B-rappu asunto 16", johon vastattiin: "Siinä tapauksessa teet varmaan aika mittavaa remonttia?"

Olin hetken hiljaa, ja muistin pikaisesti edellisiltana tapaamani uuden naapurin, joka kysyi "Oletko muuttanut taloon?", johon vastaan "Kyllä, tuohon asuntoon 16", ja naapuri menee hiljaiseksi ja toteaa "Se olikin tyhjillään sen jälkeen, kun asukkaat lähti siitä menee... Tai paremminkin häädettiin!"

Back to the phonecall between me and the master of the house: "Kyllä siellä jonkin verran on puuhattavaa" (liar liar), johon isännöitsijä "Joo, siellä kun se narkkariporukka piti sitä elämää. Kannattaa muuten sarjottaa lukko uusiksi!"

Häh?! Sitten tajusin, että ei saakeli, tämä oli kuin olikin Pandoran lipas!

Sunnuntain remontissa soi seuraavat levyt:
*Endstand: Burning Bridges
*Abduktio: Tuli kulje kanssani
*Kent: Du och jag döden
*Placebo: Meds
*The Mars Volta: Deloused in Comatorium
*Sparta: Threes

Seuraavassa blogissa:

Mitä tapahtuu, kun Petrus kohtaa menneisyyden haamut muuttaessaan A-Klinikan välittömään läheisyyteen? Kuinka kauan kestää kantti ja pinna naapureilla, kun edessä loputonta kiroilua? Ratkeaako avainongelmat ja avautuuko postiluukko?

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Värikästä toimintaa! Ja mä alan olla jo koukussa tähän blogiin. Aikamoisia täkyjä noi lopun jutut, että mitä seuraavalla kerralla... Aionkin lisätä päivärutiineihini blogin seuraamisen :)

Petrus The Reiska of Remppa kirjoitti...

hah! :) mä oon koukussa tän ylläpitämiseen!

Anonyymi kirjoitti...

Pete, miten sä saat noi rivivälit tai siis kappalejaot tehtyä, tää bloggeri on ihan surkee!?

Vipe

Anonyymi kirjoitti...

PS. Sarjota vaan ne lukot uudestaan, niin se vauva voi sit tulla turvallisin mielin sedän luo hoitoon ;)

Petrus The Reiska of Remppa kirjoitti...

no mä painan enterii, nii se kursori menee sillee jännästi eri riville.

Anonyymi kirjoitti...

Ei vitsi, sä oot kätevä! Mä en osaa!!! Riippuu varmaan blogimallista tms.