Petettyjä lupauksia ja heureka-hetkiä!

Back in business! Taisin aiheuttaa enemmän mieliharmia lukijoille kuin uskoinkaan, kun en jaksanut eilen päivittää blogiani. Petin siis lukijat, mielestäni hyvästä syystä, mutta en yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa remonttipäiväkirjaani. Liekö tässä syy aamulla kokemaani episodiin erään nimeltä mainitsemattoman lukkofirman kanssa.

Maanantaina tilasin mielestäni ihan OK-hintaiselta lukkofirmalta kaverin sarjoittamaan asunnon ulko-oven uudestaan. Painotin tiukasti, että työskentelen aivan toisella puolella Helsinkiä, ja ainoa aika, jolloin olen itse paikalla on aamulla ennen töihin lähtöä. Sovimme että sarjoitus tapahtuu näin ollen tänä aamuna kello 8-9 aikaan, ja kunhan vain huoltomies pääsee oven kimppuun, niin minua ei sen jälkeen tarvita, vaan voin livahtaa töihin. Niinpä suuntasin todellakin kukonlaulun aikaan Alppilan Norsunluutornia kohti ja avasin Pandoran lippaan ovet jo ennen kahdeksaa aamulla. Keittelin siinä kahvia ja ajattelin säälien korjaajaa, joka joutuu tulemaan Itä-Helsingistä saakka heti aamusta tekemään sarjoitusta, ja pistin pikkasen enemmän kahvia tulelle, jotta lukkoseppäkin saisi kupposen kuumaa.

Ajattelin käyttää odotusajan tehokkaasti ja Kentin musiikin säestämänä mietin mitä voisin tehdä heti aamutuimaan remonttini edistämiseksi. Kentin levy soi alusta loppuun ja Placeboa kehiin (ajattelin naapureitani, joten jätin hardcore levyt väliin). Yhtä äkkiä tajuan, ettei ketään ole tullut kehille. Katson kellosta, että töihinkin pitäisi lähteä, että toivottavasti sieltä joku tulisi ja pian. Mutta ketään ei kuulu ei näy, kaivan kyseisen firman puhelinnumeron ja yritän soittaa ja kysyä, että mistä kiikastaa. Puhelimeen ei vastata, ja linjan mennessä poikki puhelimeen tulee SMS, joka pyytää kertoo selvää tekstiä:

"Palvelemme teitä jälleen huomenna klo 9> t:XXX"

Toinen puhelinsoitto, vastaanottaja katkaisee puhelun ja sama SMS! Odotin tyhjänpanttina kaksi ja puoli tuntia lukkoseppää, joka pyytää ottamaan yhteyttä taas huomenna uudestaan! Olin todella pettynyt ja tympääntynyt saamaani palveluun. Töihin päästyäni lähetin tylyn sähköpostin, että mitä ihmettä. Tarkistan sen jälkeen edelleen kiukkuisena nopeasti tärkeimmät uutiset Facebookista, että mitä maailmalla tapahtuu ja kurkkaan blogiani. Kappas vain, sinne oli ilmestynyt uusi kommentti:

"Välipäiviä on hyvää pitää silloin tällöin. Remontoinnissa, ei blogissa!"

Paha sai palkkansa, veikkaanpa, että lukkoseppä maksoi potut pottuina ja jätti tulematta samalla tapaa kuten itse jätin lupauksesta huolimatta blogini päivittämättä!

Noh, lukko jäi vaihtamatta, mutta paljon muuta on tapahtunut! Varmistin eilen, ettei sähköt vain mene poikki soittamalla sähkölaitoksen asiakaspalveluun. Aspasta vastasi ihan nättiääninen nuori nainen, joka kysyi uutta osoitettani, ja sen kerrottuani naisääni kysyi asunnonhaltijan tietoja. Tunsin hirvittävän suurta ylpeyden tunnetta, kun vastasin, että Minä Omistan sen Asunnon! Ja mikä parasta, sain aamulla heuraka-hetken ja tunsin oloni varsin hyväksi, nimittäin minä korjasin rikkinäisen postiluukun ihan itse! Ja soitin vielä postiinkin, että nyt luukku toimii, pistäkää postia tulemaan! Typerät vuokralaiset oli jostain syystä kiinnittänyt sen sisälistan väärinpäin, eikä luukku tietenkään auennut! Meitsi sen aamulla repi irti, käänsin sen, korotin luukkua, ja laitoin listan takaisin, ja sain jo ensimmäisen postinkin! Tämän jälkeen suuntasinkin jo töihin, ja suljin Pandoran lippaan ja poistuin Norsunluutornista.

Seuraavassa blogissa:

Mikä on lopulta keittiökaappien kohtalo, kun vanhojen tilalle olisi uutta tulossa? Minkälaisiin ratkaisuihin Petrus lopulta päätyy parven suhteen? Ja joko pian olisi aika hankkia ensimmäinen huonekalu? Ja mikä se on?